Metroasemalta ostimme päivän matkakortit ja suuntasimme julkisilla kulkuvälineillä Itä-Berliinin Mittessä sijaitsevalle Friedrichstrassen juna-asemalle. Aikomuksemme oli kävellä asemalta Unter den Lindenin ja sen joulutorin kautta Berliner Domille, mutta matkaan tuli taas parit mutkat Opel ja Bentley -kauppojen kohdalla.
Lopulta saavuimme Berliner Domille, joka on vanha, upea, sodassa pahoin kärsinyt ja DDR:n aikaan entisöity barokkikirkko.
Kuvat eivät riitä kertomaan kirkon mittasuhteita ja yksityiskohtia vaan se on jotakin huimaa, joka pitää kokea itse.
Alttari ja urut..
Kupoli livenä..
..ja kupolin pienoismalli..
Berliner Domin museossa on tosiaan piirustukset ja pienoismallit kirkosta. Pienoismallit on väkerretty sekä ulkoa että sisältä, ja molempien sisään olisin mahtunut seisomaan.
Lisäksi pääsimme kiipeämään Berliner Domin kupoliin, jonka ylin taso oli valitettavasti tällä hetkellä suljettu. Vaan aika mukavia näköaloja oli myös alemmalla tasolla.
Alexander Platzin suuntaan..
Ja siihen suuntaan missä ennen oli Republik Palais..
Berliner Domin edessä on tosiaan valtava alue, josta on juuri purettu DDR:n aikainen tasavallan palatsi. Palatsissa oli mm. kullan värisellä metallilla päällystetyt ikkunalasit ja rumilus oli ollut kallis purkaa, koska se oli sisältänyt tuhottomasti asbestia. Nyt alue on tyhjillään ja siihen tullaan rakentamaan linna, joka sijaitsi tuolla paikalla ennen tuhoutumistaan toisessa maailman sodassa. Linna on aivan uskomaton hanke, että nykyaikana rakennettaisiin jotakin samanlaista kuin 1700-luvulla ;)
Nyt DDR-rumiluksen tilalla kasvaa nurmikkoa..
Alueelta on löytynyt myös vanhan linnan kellaritiloja..
Berliini on monella tapaa historiallinen kaupunki ja yksi parhainta huvia on naureskella DDR:n aikaisille ilmiöille. Niinpä suuntasimme seuraavaksi DDR-museoon. DDR-museo sijaitsee Spree-joen varrella Berliner Domia vastapäätä. Museo oli hyvin kotoisa ja kaiken hypistely on sallittua.
Trabantin virta-avaimen kääntäminen ja kaasun painaminen virtuaalikäynnisti auton ja auton edessä olevalle screenille avautui DDR:n aikainen lähiö. Kaasua painamalla ja rattia kääntämällä saattoi sitten heittää pikku rundin tuossa autenttisessa ympäristössä jossa lapset keinuvat iloisesti ja äidit hymyilevät tyytyväisinä jälkikasvunsa leikeille.
Museosta löytyy kaikenlaista DDR:läisestä kodista, vakoiluun, palkkoihin, vuokriin, Sotsin nudistirantoihin ja ties mihin. Aivan mahtava vierailukohde.
Kuumien kirkkojen ja museoiden jälkeen oli kiva päästä ulkoilmaan ja suuntasimme uudistuneelle Potsdamer Platzille. PP:n metroasema oli pysäyttävä kokemus, aakeeta laakeeta ja uutuuttaan kiiltävää, vaan ei ainuttakaan junaa, matkustajista puhumattakaan..
Maan päältä sentään löytyi jouluista tunnelmaa ja hulinaa. Paikalle oli mm. rakennettu rinne, josta porukka pääsi kertalaskun hinnalla laskemaan autonrenkaalla alas. Onpas kaupunkilaisilla hupia ;)
Sony Center on aina yhtä vaikuttava, jouluvalaistuksessa tai ilman. Täältä löytyi myös australialainen ravintola, jossa listalla oli tarjolla myös kengurua. Me kuitenkin tyydyimme ribseihin ja kanaan.
Ruokailu alkoi painaa silmäluomia ja herättää mielenkiintoa palata hotellille, mutta päätimme kuitenkin ottaa täyden hyödyn matkakorteista ja tehdä nostalgiamatkan ehkä Berliinin pimeimmille kulmille, Allee der Kosmonautille. Opiskellessani Berliinissä talvella 1999-2000 asuin tuolla kadulla ja kouluni sijaitsi siinä ihan naapurissa. Aseman nimiä en enää muistanut, mutta vaiston varassa löydettiin suoraan perille: Puolisen tuntia S-Bahnilla, sitten pari pysäkin väliä ratikalla ja muutaman sadan metrin kävely pimeällä Kosmonauttikadulla.
Eipä olleet nurkat juuri muuttuneet. Kerrostalojen ympäristö oli edelleen huonosti valaistua, koulun kyltti graffitien peitossa ja se puhelinkoppi, josta kymmenen vuotta sitten puhuin internet-puheluita Suomeen, tönötti edelleen pimeällä kujalla valaisten pimeää peltoa.
Kaksi asiaa oli muuttunut entiseen: Lähikauppani Extra oli muuttunut Reweksi, mutta se ei enää selvinnyt ovatko Tip-olut ja -brie hävinneet valikoimasta. Lisäksi kämppäni läheltä oli purettu ihan järkyttävä tönö, jossa silloin aiemmin turkkilaiset möivät kännipäissään mm. kebabbia ja passeja. Ei tullut ikävä takaisin Kosmonautille, joten kuningatar Elizabeth Hertzbergin sairaalan kohdalla hyppäsimme ratikkaan ja kolkuttelimme takaisin Alexanderplatzille ja siitä edelleen Zoolle.
Hauska yksityiskohta hotellimme rappukäytävässä: Suomalaisen Soile Yli-Mäyryn maalaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti