Joonas tarkisti aamulla kotimaan uutiset bussia odotellessa..
Ensin suuntasimme Charlottenburgin linnaan. Päästessämme perille joulutori pelimanneineen ja glögi/kastanja/jouluherkku/koriste-esine/tekstiili/keramiikka/jne. -myyjineen oli juuri pääsemässä vauhtiin.
Kuvassa alla linnan vanha osa, Alte Schloss..
Ja seuraavassa kuvassa uusi osa, Neue Flügel..
Pääsylipun hintaan kuului saksankielinen opaskierros, mutta kielivammaisina päätimme ottaa mieluummin englanninkielisen audioselostuksen. Kuulokkeet korvilla kuljimme salista toiseen nauhurin selvittäessä meille linnan ja sen isäntäparin vaiheita. Olimme molemmat yllättyneitä audiokierroksesta, jossa kivasti rakennettiin kuvaa linnan historiasta sekä kuningatar Sophie Charlottesta perheineen ja ystäväpiireineen.
Valitettavasti linnassa ei saanut valokuvata, sieltä olisi saanut hurjan määrän blogimatskua. Pysäyttävimpiä olivat alakerran ovaalisali, jossa holvikaari-ovien takaa avautuu upea näköala puutarhaan, Sophie Charlotten tuhansille posliiniastioille tehty sali sekä linnan oma kappeli alttaritauluineen ja aitioineen. On sääli, että linna ja sen irtaimisto kärsi kovasti toisen maailmansodan aikana ja lähes kaikki linnan pinnat ja huonekalut on entistettyjä tai muualta tuotuja.
Alunperin suht' pieneksi palatsiksi rakennettu linna on vuosikymmenten ajan kasvanut ylös, eteen ja sivuille. Palatsin takana avautuu upea, kymmenien hehtaarien kokoinen barokkipuutarha graafisine istutuksineen ja alueineen, mausoleumeineen ja huvimajoineen.
Joonas kokeili kasvaako kartiomainen puu maassa..
Iltapäivällä suunnistimme DDR-nostalgian innostamina Lichtenbergiin, jossa sijaitsi aikanaan lähes 40-vuotta toimintaansa pyörittänyt Stasi, DDR:n turvallisuusministeriö. Tällä paikalla sijaitsee nykyään Stasi-museo, joka esittelee erilaisin dokumentein, lehtileikkein, valokuvin ja tavaroin Stasin toimintaa.
Ruschenstrasse, Haus 1..
Jonkunlaista aineistoa olisi toivonut englanniksi, ja kielimuurin vuoksi suuri osa näyttelystä jäi meille etäiseksi. Alkuperäiseen kuosiin jätetyt toimistot ja Stasin mielikuvitusta kuvaavat vakoiluvekottimet tekivät kuitenkin museovierailusta antoisan.
Nämä tavarat on oikeasti ihan aitoja, vakavalla naamalla Stasin käyttämiä vakoilulaitteita. Ei niitä kyllä enää nykyään pysty vakavalla naamalla katselemaan..
Stasi-museo käynnin aikana ilta oli pimennyt ja nälkä yllättänyt. Palasimme siis kotikulmille Kudammille ja suuntasimme kulkumme ravintolaan, jossa tarjoillaan sitä minkä vuoksi tänne tultiin: Eisbeinia eli keitettyä sianpotkaa tarjoiltuna hapankaalin ja keitettyjen perunoiden kera.
Matkalla kämpille meitä vastaan tuli vielä Lego-Gromit..
Nyt tämä blogitar kiittää ja kuittaa, ja alkaa huilimaan jotta huomenna taas jaksaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti