Home sweet home

Maanantai oli matkapäivä. Aamupäivällä pistäydyimme vielä kävelyllä luomassa viimeisen silmäyksen (shoppailemassa) Kudammille. Heippa vaan Berliini, nähdään taas kymmenen vuoden päästä ;)

Lento lähti ja saapui jopa etuajassa, Air Berlin -lennolla tarjoiltiin mehuja ja sämpylöitä, ja matkalaukutkin löysivät tiensä Helsinki-Vantaan matkatavarahihnalle. Jälkikäteen ajateltuna on suoranainen ihme, että saimme tavarat ilman sen kummempia odotteluja, tietäen, että tänään lentokentällä on ollut jumissa liki 5000 laukkua! Kyllä tämä matka olisi pitänyt kruunata sillä, että tavaramme olisivat jääneet jumiin Helsinkiin..

Hytistessäni lentoparkin pysäkillä, mietin miksei bussin tilaamista varten voi pysäkillä olla puhelinnumeroa! Lähde siinä nyt sitten etsimään info-tiskiä josta bussi soitetaan, kun bussi voi tulla ja mennä siinä häröillessäsi sisällä terminaalissa.

Lentoparkin autot olivat saaneet taas lisää lumipeitettä ylleen, mutta ei mitään mahdottomia määriä. Poikkeuksellisista sääoloista kertoo kuitenkin se, että lentoparkkiin oli varattu rivistö kumisaappaita, työtakkeja ja haalareita, hanskoja, harjoja ja lumilapioita lainattavaksi.

Nyt olemme kotona ja edessä on pari työpäivää ennen uuden vuoden juhlia.

Jouluhuili Berliinissä oli onnistunut. Ilmat suosivat, koska vasta lähtöpäivänä ripsi vettä ja tuulikin oli viime jouluista Lontoota lempeämpi. Kauppojen kiinnioleminen koko viikonlopun ajan hiukan yllätti, muistaen kuinka Lontoossa alennusmyynnit polkaistiin käyntiin jo tapanina, mutta mikään suuri menetys kauppojen kiinnioleminen ei ollut. Aika kului liiankin nopeasti museoita ym. marhatessa ja pitkälti samat rättikaupat meiltä löytyy jo Kuopiosta, tosin hinnat ovat meillä vähän kovemmat.

Potsdamer Plats ja Reichstagin alue ovat kokeneet muodon muutoksen, mutta Berliini itsessään ei ole sitten viime näkemän oleellisesti muuttunut. Kymmenen vuotta vanhalla junakartallakin mentiin koko loma, kun ei tajuttu respasta pyytää uutta ;) Erityisen mukavaa oli pistäytyä ihmettelemässä entistä asuinaluettani Allee der Kosmonautilla. Joku on varmasti pysäyttänyt kellon siellä.. Olisikin pitänyt käydä soittamassa vanhan kämppäni ovikelloa ja kysellä kämppiksiäni Mariaa tai Romya.

Eräs asia sentään yllätti totaalisesti, nimittäin tupakointikulttuuri. Kymmenen vuotta sitten, kaikki polttivat eikä koskaan ulkona, vaan aina sisällä. Kämppikseni ihmettelivät, miksi kaverini kävivät parvekkeella röökillä kun "sisällä on lämpimämpää". Koulun käytävällä oli paikka, jossa sai polttaa, samoin McDonaldsissa. McDonaldsista sai tuolloin myös olutta. Nykyään tupakointisysteemi on kuin koti-Suomessa eikä tupakoitsijoita enää näy, ei edes ravintoloissa. Kokeilematta jäi, vieläkö Mäkissä myydään olutta.

Tosi hauskaa oli kierrellä paikoissa, joissa opiskeluaikana ei raaskinut vierailla, tai ei muuten vaan tullut käytyä. Nyt on Berliinin jano sammutettu taas seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi eikä tätä blogia ole enää tarvetta jatkaa.

Mutta ken tietää missä seuraavaksi reissataan. Vai tuleeko kyseeseen kissanpennun kotiutumisblogi tai talon laajennusblogi, kumpikin projekti on nimittäin jo hyvällä mallilla.

Auf Wiederschauen!

Lisää historian siipien havinaa

Asuessani Berliinissä kymmenen vuotta sitten, Saksan "eduskuntatalo" Reichstag oli juuri otettu takaisin poliittiseen käyttöön. Valtiopäivätalon katolle oli rakennettu lasikupoli yleisökäyntejä varten ja väkeä päästettiin ihmettelemään "Berliinin katolle", muistaakseni sunnuntaisin. Paikka oli tuolloin hyvin suosittu ja jonot sen mukaiset, niinpä en tullut silloin siellä käyneeksi, ainakaan rappusia pidemmällä. Nykyään rakennus on ilmaiseksi avoinna yleisölle joka päivä aamukahdeksasta iltakymmeneen.

Menneinä päivänä ihmettelimme Reichstagin edelleen pitkää jonoa ja tänä aamuna menimme jonoon aamukymmeneltä siinä uskossa, että jonotusaika olisi aamuseen lyhyempi. Turha luulo! Edessämme seisoskeli ranskalainen, hytisevä ja räppiä lauleskeleva nuorimies tyttöystävineen ja anoppineen, ja takanamme liikunnallinen arabiseurue. Oli siinä kotoisaa palella tunti!

Blogin perinteinen: Missä jallu luuraa?

Jonotus oli hyistä, mutta saksalaiseen tyyliin kellontarkkaa: 15 min paikallaan seisomista ja sitten kymmenen rappua eteenpäin.. Ei mitään hätäisten hommaa.

Sisään päästyä edessä oli turvatarkastus, hissi kattoterassille ja lopulta maisemien ihailua. Salaa olimme toivoneet, että kupoli olisi ollut lämmitetty, mutta perus-tehokkaaseen saksalaiseen tyylin systeemi oli suunniteltu siten, että parlamentin lämmitysteho otettiin kansalaisista ja kupoli ennen imi lämpöä kuin puhkui sitä..

Niin tai näin, viileätä riitti myös kupolissa..

Potsdamer Platz...

Brandenburgin portti..

Alexanderplatz..

Ylhäältä alas..

Vilkutuksia alhaalta..

Alas tullessa, jotkut vielä jaksaa jonottaa..

Reichstagin jälkeen, poikkesimme Brandenburgin Torille..

..ja siitä edelleen Juutalaisten muistomerkille. Tätä muistomerkkiä ei ollut olemassa silloin kymmenen vuotta sitten. Olen kyllä lukenut Hesarista kyseisestä paikasta, mutta en voinut kuvitella miten vaikuttava kivipaasien rivistö olisi todellisuudessa.

"Labyrintissä" oli helppo häiritä valokuvaustilanteita ja siirtymisiä muistomerkin käytävillä ;)

Matkalla Brandenburger Torilta Friedrichstrasselle sattui myös Mini-kauppa..
Iltapäivällä tulimme Checkpoint Charlielle joka oli aikanaan amerikkalaisten ylläpitämä rajanylityspaikka Itä- ja Länsi-Berliinin välillä.


Tänä päivänä paikalla sijaitsee Muurimuseo, jossa meillä menikin sitten loppupäivä. Berliinin muurin historian 1961-1989 lisäksi museo esittelee muutakin kylmään sotaan liittyvää historiaa ja aineistoa on yli äyräiden. Joonakselle kiertokäynti oli ihan vanhan kertaamista, kun taas minulle pitkälti kuullun ymmärtämistä. Missä ihmeessä ajatukseni ovat olleet historiantunnilla!?

Kuninkaallista ja kommunistista meininkiä

Eilen illalla kävellessämme asemalta kämpille, satoi vähän vettä. Tästä syystä päätin tänään ottaa mukaani sateenvarjon. Sateenvarjon mukaanottaminen osoittautui erinomaiseksi valinnaksi koska tänään paistoi ajoittain jopa aurinko ;)

Joonas tarkisti aamulla kotimaan uutiset bussia odotellessa..

Ensin suuntasimme Charlottenburgin linnaan. Päästessämme perille joulutori pelimanneineen ja glögi/kastanja/jouluherkku/koriste-esine/tekstiili/keramiikka/jne. -myyjineen oli juuri pääsemässä vauhtiin.

Kuvassa alla linnan vanha osa, Alte Schloss..

Ja seuraavassa kuvassa uusi osa, Neue Flügel..

Pääsylipun hintaan kuului saksankielinen opaskierros, mutta kielivammaisina päätimme ottaa mieluummin englanninkielisen audioselostuksen. Kuulokkeet korvilla kuljimme salista toiseen nauhurin selvittäessä meille linnan ja sen isäntäparin vaiheita. Olimme molemmat yllättyneitä audiokierroksesta, jossa kivasti rakennettiin kuvaa linnan historiasta sekä kuningatar Sophie Charlottesta perheineen ja ystäväpiireineen.

Valitettavasti linnassa ei saanut valokuvata, sieltä olisi saanut hurjan määrän blogimatskua. Pysäyttävimpiä olivat alakerran ovaalisali, jossa holvikaari-ovien takaa avautuu upea näköala puutarhaan, Sophie Charlotten tuhansille posliiniastioille tehty sali sekä linnan oma kappeli alttaritauluineen ja aitioineen. On sääli, että linna ja sen irtaimisto kärsi kovasti toisen maailmansodan aikana ja lähes kaikki linnan pinnat ja huonekalut on entistettyjä tai muualta tuotuja.

Alunperin suht' pieneksi palatsiksi rakennettu linna on vuosikymmenten ajan kasvanut ylös, eteen ja sivuille. Palatsin takana avautuu upea, kymmenien hehtaarien kokoinen barokkipuutarha graafisine istutuksineen ja alueineen, mausoleumeineen ja huvimajoineen.

Joonas kokeili kasvaako kartiomainen puu maassa..

Iltapäivällä suunnistimme DDR-nostalgian innostamina Lichtenbergiin, jossa sijaitsi aikanaan lähes 40-vuotta toimintaansa pyörittänyt Stasi, DDR:n turvallisuusministeriö. Tällä paikalla sijaitsee nykyään Stasi-museo, joka esittelee erilaisin dokumentein, lehtileikkein, valokuvin ja tavaroin Stasin toimintaa.

Ruschenstrasse, Haus 1..

Jonkunlaista aineistoa olisi toivonut englanniksi, ja kielimuurin vuoksi suuri osa näyttelystä jäi meille etäiseksi. Alkuperäiseen kuosiin jätetyt toimistot ja Stasin mielikuvitusta kuvaavat vakoiluvekottimet tekivät kuitenkin museovierailusta antoisan.

Nämä tavarat on oikeasti ihan aitoja, vakavalla naamalla Stasin käyttämiä vakoilulaitteita. Ei niitä kyllä enää nykyään pysty vakavalla naamalla katselemaan..





Stasi-museo käynnin aikana ilta oli pimennyt ja nälkä yllättänyt. Palasimme siis kotikulmille Kudammille ja suuntasimme kulkumme ravintolaan, jossa tarjoillaan sitä minkä vuoksi tänne tultiin: Eisbeinia eli keitettyä sianpotkaa tarjoiltuna hapankaalin ja keitettyjen perunoiden kera.

Matkalla kämpille meitä vastaan tuli vielä Lego-Gromit..

Nyt tämä blogitar kiittää ja kuittaa, ja alkaa huilimaan jotta huomenna taas jaksaa.

Loikkaus Itä-Berliiniin

Aamupäivällä loinehdimme hotellilla ja sain vihdoin ladattua kuvia blogiini, myös vanhoihin kirjoituksiin.

Metroasemalta ostimme päivän matkakortit ja suuntasimme julkisilla kulkuvälineillä Itä-Berliinin Mittessä sijaitsevalle Friedrichstrassen juna-asemalle. Aikomuksemme oli kävellä asemalta Unter den Lindenin ja sen joulutorin kautta Berliner Domille, mutta matkaan tuli taas parit mutkat Opel ja Bentley -kauppojen kohdalla.

Lopulta saavuimme Berliner Domille, joka on vanha, upea, sodassa pahoin kärsinyt ja DDR:n aikaan entisöity barokkikirkko.

Kuvat eivät riitä kertomaan kirkon mittasuhteita ja yksityiskohtia vaan se on jotakin huimaa, joka pitää kokea itse.

Alttari ja urut..

Kupoli livenä..

..ja kupolin pienoismalli..

Berliner Domin museossa on tosiaan piirustukset ja pienoismallit kirkosta. Pienoismallit on väkerretty sekä ulkoa että sisältä, ja molempien sisään olisin mahtunut seisomaan.

Lisäksi pääsimme kiipeämään Berliner Domin kupoliin, jonka ylin taso oli valitettavasti tällä hetkellä suljettu. Vaan aika mukavia näköaloja oli myös alemmalla tasolla.

Alexander Platzin suuntaan..

Ja siihen suuntaan missä ennen oli Republik Palais..

Berliner Domin edessä on tosiaan valtava alue, josta on juuri purettu DDR:n aikainen tasavallan palatsi. Palatsissa oli mm. kullan värisellä metallilla päällystetyt ikkunalasit ja rumilus oli ollut kallis purkaa, koska se oli sisältänyt tuhottomasti asbestia. Nyt alue on tyhjillään ja siihen tullaan rakentamaan linna, joka sijaitsi tuolla paikalla ennen tuhoutumistaan toisessa maailman sodassa. Linna on aivan uskomaton hanke, että nykyaikana rakennettaisiin jotakin samanlaista kuin 1700-luvulla ;)

Nyt DDR-rumiluksen tilalla kasvaa nurmikkoa..

Alueelta on löytynyt myös vanhan linnan kellaritiloja..

Berliini on monella tapaa historiallinen kaupunki ja yksi parhainta huvia on naureskella DDR:n aikaisille ilmiöille. Niinpä suuntasimme seuraavaksi DDR-museoon. DDR-museo sijaitsee Spree-joen varrella Berliner Domia vastapäätä. Museo oli hyvin kotoisa ja kaiken hypistely on sallittua.

Trabantin virta-avaimen kääntäminen ja kaasun painaminen virtuaalikäynnisti auton ja auton edessä olevalle screenille avautui DDR:n aikainen lähiö. Kaasua painamalla ja rattia kääntämällä saattoi sitten heittää pikku rundin tuossa autenttisessa ympäristössä jossa lapset keinuvat iloisesti ja äidit hymyilevät tyytyväisinä jälkikasvunsa leikeille.

Museosta löytyy kaikenlaista DDR:läisestä kodista, vakoiluun, palkkoihin, vuokriin, Sotsin nudistirantoihin ja ties mihin. Aivan mahtava vierailukohde.


Kuumien kirkkojen ja museoiden jälkeen oli kiva päästä ulkoilmaan ja suuntasimme uudistuneelle Potsdamer Platzille. PP:n metroasema oli pysäyttävä kokemus, aakeeta laakeeta ja uutuuttaan kiiltävää, vaan ei ainuttakaan junaa, matkustajista puhumattakaan..

Maan päältä sentään löytyi jouluista tunnelmaa ja hulinaa. Paikalle oli mm. rakennettu rinne, josta porukka pääsi kertalaskun hinnalla laskemaan autonrenkaalla alas. Onpas kaupunkilaisilla hupia ;)

Sony Center on aina yhtä vaikuttava, jouluvalaistuksessa tai ilman. Täältä löytyi myös australialainen ravintola, jossa listalla oli tarjolla myös kengurua. Me kuitenkin tyydyimme ribseihin ja kanaan.

Ruokailu alkoi painaa silmäluomia ja herättää mielenkiintoa palata hotellille, mutta päätimme kuitenkin ottaa täyden hyödyn matkakorteista ja tehdä nostalgiamatkan ehkä Berliinin pimeimmille kulmille, Allee der Kosmonautille. Opiskellessani Berliinissä talvella 1999-2000 asuin tuolla kadulla ja kouluni sijaitsi siinä ihan naapurissa. Aseman nimiä en enää muistanut, mutta vaiston varassa löydettiin suoraan perille: Puolisen tuntia S-Bahnilla, sitten pari pysäkin väliä ratikalla ja muutaman sadan metrin kävely pimeällä Kosmonauttikadulla.

Eipä olleet nurkat juuri muuttuneet. Kerrostalojen ympäristö oli edelleen huonosti valaistua, koulun kyltti graffitien peitossa ja se puhelinkoppi, josta kymmenen vuotta sitten puhuin internet-puheluita Suomeen, tönötti edelleen pimeällä kujalla valaisten pimeää peltoa.

Kaksi asiaa oli muuttunut entiseen: Lähikauppani Extra oli muuttunut Reweksi, mutta se ei enää selvinnyt ovatko Tip-olut ja -brie hävinneet valikoimasta. Lisäksi kämppäni läheltä oli purettu ihan järkyttävä tönö, jossa silloin aiemmin turkkilaiset möivät kännipäissään mm. kebabbia ja passeja. Ei tullut ikävä takaisin Kosmonautille, joten kuningatar Elizabeth Hertzbergin sairaalan kohdalla hyppäsimme ratikkaan ja kolkuttelimme takaisin Alexanderplatzille ja siitä edelleen Zoolle.

Hauska yksityiskohta hotellimme rappukäytävässä: Suomalaisen Soile Yli-Mäyryn maalaus.